Viisi kuukautta synnytyksen jälkeen

17.12.13

On pitänyt jo jonkin aikaa kirjoittaa tästä aiheesta, tai oikeastaan palata tähän aiheeseen: raskaudesta palautumiseen. Nyt on kulunut synnytyksestä viikkoa vaille viisi kuukautta.

Paino ei ole tippunut enää 2-3 kuukauteen, mutta ei noussutkaan. Siellä 53-54 kilossa se heiluu nykyään, kun ennen raskautta painoin 49kg. En minä koe kuitenkaan olevani läski, koska en varmaan sitä olekaan, mutta löllö olen. Lihaksia pitäisi koko vartalon suhteen treenata. Tosin kerrottakoon tässä siitä, että käsilihakset on varmasti tuon vauvamötikän kantamisesta vahvistuneet. Yksi päivä kun otin vanhat käsipainoni, tosin melko kevyet sellaiset, käsiini niin ne tuntuivat entistäkin kevyemmiltä.

Kehoni on kyllä sen näköinen, että se on tuonut vauvan maailmaan. Maha on löllykkää pullataikinaa ja raskausarvet ovat näkyvissä, vaikkakin onneksi myös vaalentuneet. Rinnat ovat myös mieleeni liian suuret ja tekevät kehostani epäsuhtaisan. Käsivarret kaipaisivat treenausta. No jospa kertoisin tätä kuvien avulla...



Tuossa minä olen. Ei se nyt mielestäni niin kauhea näky ole, mutta olen toki näyttänyt paljon paremmaltakin. Näissä kuvissa ei tosin näy sitä maharöllykkää, mikä on mielestäni kehoni inhottavin osa. Mutta yritän olla itseäni kohtaan armollinen. Kyllähän mahani venyi melkoisiin mittoihin ja iho sen mukana. Voi siis kestää melko kauan ennen kuin se vetäytyy kokonaan, jos edes vetäytyy. Olen myös miettinyt, vaikuttaakohan sektio siihen, että helpommin jää se maha roikkumaan? Kun se haava on parsittu alhaalta kiinni, niin sitten se ylimääräinen ikään kuin tipahtaa ennen haavaa alas.

Kehoni säilyi muuten raskauden jäljiltä melkein täysin, mutta vatsa otti aika paljon damagea:


Tuossa näkyykin, miten vatsa valahtaa alas ja sitä koristaa kaiken näköiset kuviot. Napakin on mitä rumin. Mut tiedättekös, ei tämä nyt ole mikään maailman pahin juttu. Ehkä se johtuu sitten siitä, että tiedän että kyseessä on suurimmaksi osaksi omat valintani ja voin pyrkiä parantamaan näitä. Ja siihen kyllä pyrinkin, mutta pitkälti niistä syistä, että haluan olla keholtani terve. Miehenikin sanoo, että hänelle on ensisijaisempaa se, että olisin hyvässä kunnossa kuin että näyttäisin hyvältä. Toki usein nämä kulkevat käsi kädessä.

Olen myöskin päättänyt, että toista lasta en ainakaan hanki ennen kuin olen yhtä tai paremmassa kunnossa kuin ennen Antonia. Olen tehnyt tämän lupauksen itselleni sen takia, koska helposti käy ihmisille niin, että kiloja jää ja tulee taas lisää toisen lapsen myötä. Tai vaikka ei lapsia olisikaan hankkinut/saanut, niin silti salakavalaa niitä kertyy ja kunto kärsii. Edelleen, hyvin normaalia ja inhimillistä että noin käy mutta itse haluaisin pyrkiä vaikuttamaan näihin asioihin vielä silloin, kun ei tarvitse tehdä niin hirmuista työtä kerrallaan.

Itse sektiohaavalle kuuluu ihan hyvää. Siinä ei ole pitkään aikaan ollut mitään epämääräisiä tuntemuksia/nipistyksiä. Tuntokin on palannut enemmissä määrin, vaikkakin edelleen sille alueelle koskettaminen tuntuu mielestäni oudolta. Käsittääkseni tunto ei välttämättä edes palaudu entiseksi. Mutta nyt alkaa olemaan asian kanssa sinut enemmän, että ehkä rohkenisin kokeilemaan jo vatsan treenaamistakin. Arpi näyttää, miksi edes kuvailla kun voi näyttää, tältä:


Jännä juttu se, että kasvoistani tunnun vanhentuneen. En tiedä, onko niin käynyt vai näenkö itseni vaan vanhempana. Joko kasvoiltani paistaa se vastuu, mikä lapsen myötä tulee? Vai näenkö peilistä äiti-hahmon sen entisen nuoren naisen sijasta? Eipä tässä ole kuin alle kaksi kuukautta, kun saan taas yhden lisävuoden ikääni.

Tuolta minä siis nykyään näytän.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Mun mielestä sä et näytä ees synnyttäneeltä!:) ihanaa kun näihin löytyy rohkeutta, aina kun uutisissa vaan puhutaan kuinka ollaan kuukaudessa samassa kunnossa kun ennen raskautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhteellistahan tuo on, millaisena vartalon näkee. Minulle kun tämä nykyinen olomuoto on jokseenkin iso, koska olen tottunut olemaan pienempi. Mutta yritän kyllä tiedostaa myös, että en minä nyt missään hirmu huonossa kunnossakaan ole. Täytyy kyllä sanoa, että rohkeus ei ihan riittäisi siihen kuitenkaan, että kävelisin jossain uimahallissa nykyisessä muodossani. Toivoisin, että olisi mutta taitaa tämä keho silti tuntua vielä sen verran vieraalta, että on liian itsetietoinen.

      Poista
    2. Pitää vaan muistaa minkä takia sun kroppas on muuttunut! Se on kuitenki pieni murhe kun miettii palkintoa minkä siitä on saanut <3

      Poista
    3. Totta, ei ole yhtään epäselvää etteikö se olisi sen arvoista! Paljon ihmiset toitottaa, että ei se vartalo vielä ensimmäisestä lapsesta kärsi mutta odotas kun saat toisen... Varmasti yksilöllistä tuo ja jos jättäisi sen lapsen tekemättä sen takia, että ei vartalo kärsi liikaa niin ei siinä tilanteessa varmaan kuulukaan sitä lasta tehdä. :)

      Poista