Kuvajoulukalenteri: 20.12

20.12.13





Viime vuoden joulu meni hyvin perinteikkäästi, ainakin suurimmalta osin. Isä ja pikkuveljeni kävivät hakemassa minut Jyväskylästä joulun viettoon, koska minulla oli paljon tavaraa ja mahassani asusti silloin vielä tuo pieni olento, joka myöhemmin sai nimekseen Anton. Mieheni jäi Jyväskylään viettämään joulua oman perheensä kanssa ja saapui perässä luokseni 25. päivä.

Meillä on aina siirretty joulukuusi 23. päivä illalla sisälle. Isä laittaa kinkkua uuniin ja me lapset koristelemme kuusen. Kun kuusi on kuoseissaan, niin lahjat kannetaan sen alle odottamaan aattoiltaa. Yksi minulle tärkeimmistä hetkistä onkin tuo 23. päivän loppuilta, kun olohuoneessa tuoksuu kuusi ja voi jänskätä, mitäköhän niissä lahjapaketeissa on. Aattoaamuna syödään kinkkua aamiaiseksi ja katsotaan joulupiirrettyjä. Myöhemmin iltapäivästä ollaan usein käyty äidin äidillä syömässä, mutta viime jouluna isäni vanhemmat tulivat meille (ja äidin äidillä käytiin 25. päivä). Kun ollaan kotiuduttu tai muuten hoidettu muut sosiaaliset tapahtumat, niin sitten yleensä klo 18-20 välillä meidän "oma" perhe kokoontuu olohuoneeseen ja lahjojen jako voi alkaa. Minä aukaisen aina omani viimeisenä, koska haluan katsoa mitä muut saa ja miten he reagoivat niihin. Viime vuonna oli kummallinen juttu, kun melkein kaikki muistivat minua jollain jalkajutuilla... Sain kolmet tossut ja vielä useammat sukat. Toivottavasti ei tänä vuonna ihan tuollaista määrää "jalkavaatteita" tule, koska niistä ei nyt ole ainakaan pulaa. (Huomasin muuten, että kuvasta näkyy etunimemme mutta olkoonsa. Tuskinpa kukaan meitä lähtee stalkkaamaan, vaikka henkilöllisyys selviäisikin...)

Tämän vuoden joulu tulee olemaan minulle hyvin erityinen, koska tällä kertaa miehenikin viettää joulua minun kanssani. Vielä viime vuoden jouluna en kokenut kovin voimakkaasti mieheni kuuluvan minun perheeseen, vaan hän oli enemmänkin kumppanini/poikaystäväni. Mutta nyt hän ja Anton ovat kyllä minun perheeni, se pieni ja lähin yksikkö. Sellainen oma haara, joka lähtee jostain suuremmasta sukupuusta. Kerrottakoon tässä myös, että mieheni kävi tänään minulle ostamassa jonkun lahjan. Ja olen jo itkenyt asiaa varmaan neljä kertaa.. .:D Itken ja sitten nauran, koska on se nyt vähän hauskaa olla näin herkkä asiasta. Saas nähdä, millaiset vesiputoukset alkaa sitten jouluaattona, kun oikeasti sen lahjan saan.

Jee, ei enää kovin monta päivää jouluun! Ihanaa!

You Might Also Like

0 kommenttia