Kuvajoulukalenteri: 19. luukku

19.12.13





Otin nämä kuvat 12.12.2012. Hassu päiväys muuten. Kuvat ovat meidän nykyisestä asunnosta ja tämä oli kerta, kun kävimme katsomassa asuntoa ensimmäisen kerran. Tilannehan oli se, että asuimme mieheni kanssa vielä erillään, koska yksiömme sijaitsi parin minuutin kävelymatkan toisistaan. Käytännössä siis olimme vuorotellen aina jomman kumman luona, mutta kun päätettiin ryhtyä vauvahommiin niin laitettiin asuntohakemus kaksiosta vetämään.

Tätä meille sitten tarjottiin. Otimme sen vastaan, vaikkakin itkin muutamaan kertaan melko hysteerisestikin, koska en olisi halunnut lähteä yksiöstäni. Toki halusin asua mieheni kanssa, mutta tuo yksiö, jossa silloin asuin oli juurikin valmistunut 2012 vuoden alusta ja olin odottanut siihen muuttamista kuin kuuta nousevaa. Olin siinä asunnossa niin onnellinen. Se asunto toimii varmaan aina jonkinlaisena ritarinani, koska se pelasti minut siitä entisestä yksiöläävästä, jossa asuin. En lähde nyt erittelemään syitä tuosta ensimmäisestä opiskelijakämpästäni, mutta traumat se kyllä jätti -ihan oikeasti. Asuinkin vuonna 2012 alkuvuodesta mieheni silloisessa yksiössä, kun odottelin sen uuden opiskelijarakennuksen valmistumista, mistä minulle oltiin luvattu uusi asunto.

Tämä pohjustus oli siinä mielessä tärkeää, koska se ehkä selittää sitä, minkä takia en kovin mielelläni muuttanut tähän nykyiseen asuntoon. Kukapa haluaisi muuttaa juuri rakennetusta asunnosta vajaa kymmenen vuotta vanhempaan? Niinpä minä sitten itkin, mutta kuitenkin muutin, koska en olisi voinut siihen yksiöönikään jäädä... varsinkaan vauvan ja miehen kanssa. Muistan kuitenkin, mitenkä mies puhui minulle, että hän tekee kaikkensa, jotta viihtyisin uudessa asunnossamme ja että hän vaikka siivoaa sen yksin lattiasta kattoon. Ja niin hän kyllä tekikin, vielä edelleenkin yksi tietty puhdistusaineen haju palauttaa minut muistoissa niihin hetkiin, kun mies täällä siivoaa.

Täytyy kuitenkin sanoa, että ei tämä nykyinen asunto mitenkään (hirmu) huono ole. Lattia on lähinnä ruma, mutta muut pinnat ihan jees. Ja aikoinaan, kun vuosia sitten vierailin tämän talon kaksioissa, niin ihailin sitä ja mietin, että olisipa hienoa asua tässä... Niin, kaikki on kovin suhteellista.

Neliöitä tästä löytyy 47 ja parvekkeelta on hienot näkymät. Kaksi isoa ruokakauppaakin on viiden minuutin kävelymatkan päässä, mikä on suuri plussa.

Hirmuista vauhtia on mennyt tämä aika kerta nyt ollaan hiukan päälle vuosi tässä asuttu. Mutta kyllä sitä kuitenkin siitä isommasta asunnosta haaveilee melko usein.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Kun löytää hyvän kämpän.. siitä on vaikea luopua. Harmi, että joskus - tai aika useinkin täytyy tehdä järkeviä valintoja ja luopua jostakin "tärkeästä" :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Onneksi sitä kuitenkin osaa palauttaa mieleensä sen tärkeimmän eli kenen kanssa asuu eikä missä asuu :) Vaikkakaan ei asiat noinkaan yksinkertaisia ole, totta kai itselleen ja erityisesti niille läheisilleen haluaa hyvää.

      Poista