Kauniita unia, oman kull*n kuvia!

6.12.13

Anton nukkuu ja mies on ystävällään käymässä. Minä hörpin täällä glögiä ja söin suklaakeksin. Rupesin myös miettimään, mitä meille kuuluu. Meidän perheelle siis.

Tänne kuulunee hyvää. Riippuu kai täysin asenteesta ja miten asioita suhteuttaa. Kaikki on melko terveitä, vaikkakin miehen iho on ollut aika pahana viime aikoina. Mutta nyt toivottavasti paranemaan päin. Välillä on kieltämättä rankkaa elää pidempään ihmisen kanssa, joka ei voi kovin hyvin. Syksyn ja alkutalven aikaan ollaan miehen kanssa keskusteltukin pariin otteeseen siitä, että hänen atooppinen iho ja siitä seuraavat vaivat käy välillä perheelle rankaksi. On aikoja, jolloin mies lähinnä haluaa olla yksinään ja rauhassa, koska kehoa kutittaa ja on huono olla. Kyllä hän on Antonia hoitanut, mutta minulla on ollut yksinäistä. On myös ollut inhottavaa, kun itse on iloinen ja energinen ja haluaisi jakaa sitä toisen kanssa, mutta sitten toinen on murahdellut ja tiuskinut. Olen koittanut olla ymmärtäväinen, mutta on ollut pari kertaa, jolloin olen saanut tarpeekseni. Onneksi näistä kuitenkin pystytään miehen kanssa helposti keskustelemaan.

Havahduin myös yksi päivä siihen, miten paljon minä teen. Pitkin syksyä olen ajatellut, että en saa mitään aikaiseksi ja olen laiska kuin mikä. Mutta sitten rupesin listaamaan itselleni: minä imetän Antonia päivisin 2-3 tunnin välein, minä käyn meillä päivittäin ruokakaupassa, minä teen pitkälti meillä ruuat, minä huolehdin että pyykit ja astiat tulee hoidettua (osan niistä delegoin miehelle, mutta omatoimisesti hän harvoin näitä tekee), minä käytän Antonin ulkona, minä olen Antonin kanssa aamupäivästä kun mies usein vielä nukkuu, minä laitan Antonin nukkumaan koska siten hän nukahtaa helpoimmiten, minä huolehdin meidän rahataloudesta ja siitä, että asunnosta löytyy kaikki tarvittava miehen pesuvälineistä lähtien... Olen ehkä jokseenkin kontrollinhaluinen, että teen näitä mielelläni, koska silloinpa ainakin voin päättää asioista. Mutta osittain olen päätynyt tekemään tätä senkin takia, että miehelläni olisi helpompi olla ja inhoan sitä, jos pyydän jotain henkilöä tekemään jotain ja saa odotella tuntikaupalla ennen kuin hän tekee sen. Helpompi vaan itse tehdä koko homma. En halua esittää marttyyria "no kun minä joudun..." jne. vaan enemmänkin koin jonkinlaisen valaistuksen ja osasin olla itsestäni ylpeä. Minähän teen jo aika paljon, joten ehkä on turha ruoskia itseään niin paljon siitä, että en tekisi mitään. Ehkä se on sitten se opiskelu ja gradun tekemättömyys, mikä minua painaa mutta tuollaisella tehtävälistalla ei ole ihmekään, että en kauheasti löydä energiaa opintoihin. Mutta sitä energiaa olisi kylläkin löydettävä.

Veronpalautukset tuli ja meni, kiitos opintolainan korkojen. Joululahjat söi myös ison loven tämän kuun budjetista ja siltikin epäilen, tulikohan nyt hankittua riittävän hyvät lahjat. Hiukan typerää ajatella noin. Hankin muuten miehelleni myös joululahjan, vaikka aluksi oli puhe, että emme hankkisi mitään toisillemme. En mitään suurta kuitenkaan hankkinut. Kaipa voin sen tähän kirjoittaa, koska ei mieheni tätä blogia koskaan lue, vaikka onkin tietoinen tämän olemassaolosta ja välillä kyselee, että mitäs blogimaailmaan... Mutta niin, ostin miehelleni lahjaksi Anttilasta tyynyliinan, jossa lukee "Kauniita unia, oman kullan kuvia". Se oli mielestäni suloinen, tosin likainen huumorintajuni mietti tuon yhden a-kirjaimen muuttamista i-kirjaimeksi. Siinäpä vasta olisikin tyynyliina. Tulipa tässä myös mieleen, että Antonille emme ole ostaneet mitään joululahjaa. Eihän hän tietenkään niistä ymmärrä vielä ja varmaan saa muilta lahjoja, mutta ehkä hänelle pitäisi kuitenkin edes joku pieni lahja hankkia. Tosin vaatteita en nyt osta kerta joulualennuksista saa puolta halvemmalla ja en nyt tiedä, tarvitseeko hän mitään lelua. Tai no, aikaisemmin pidin niitä leluja hiukan typerinä, mitkä imitoi jotain aikuisten esinettä esimerkiksi kännykkää. Mutta nyt kun olen asiaa ruvennut miettimään, niin eihän ne ole yhtään hassumpia. Ainakin Antonia kiinnostaa nimenomaan kaikki esineet, mitä me mieheni kanssa käytämme. Kännykkä olisi ehdottomasti mielenkiintoisin kapistus. Tiedä sitten, olisiko lelukännykkä yhtä mielenkiintoinen kuin äidin oikea kännykkä.

Nyt tätä äitiä alkaakin selvästi väsyttämään. Voisin hipsiä makuuhuoneeseen miehen sänkyyn nukkumaan. Anton nukkuu minun sängyllä ja kerta mies ei varmaan vielä pariin tuntiin tule kotiin, niin en jaksa ottaa sitä riskiä, että Anton herää siirron aikana ja sitten en pääsekään itse nukkumaan. Parin tunnin päästä sen riskin voi jo helpommin ottaakin, koska Anton todennäköisesti haluaa niillä main muutenkin syödä.

Hyvää yötä kaikille!

Ps. Olisi erityisen kiva tietää, ketkä blogeja kirjoittelevat ihmiset lukevat tätä minun blogiani. Sillä tavalla pääsisin kuulemaan teidänkin kuulumisia :) Eli linkatkaa blogejanne, jos sellaisia löytyy ja niillekin, jotka ei blogeja kirjoittele niin terkkuja, jos olette tänne minun blogimaailmaan eksyneet seurailemaan :) Ja tutuille terkkuja myös!

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Mä lueskelen sun blogia :) Harvemmin ehdin kommentoimaan... vaikka pitäisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika harvakseltaan itsekin kommentoin, mutta pyrin kommentoimaan ainakin vastavuoroisesti :)

      Poista
  2. Luen, vaikken juuri mitään kommentoi, yleensä ehdin lukemaan ja sitten roikkuukin jo pieni herra lahkeessa ja se kommentointi jää. Illalla sitä vaan ei muista taas .. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se useimmiten menee noiden pikkuisten kanssa :)

      Poista
  3. Hei. Olen 30-vuotias nainen, jolla on 10 viikon ikäinen tyttö. En kylläkään ole bloggaaja, mutta luen aktiivisesti blogiasi. Etsin raskausaikana odotusblogeja ja tämä jäi tieskan kirjanmerkkeihin kiinnostavana blogina. Kirjoitat oikein mukavasti raskausajastasi sekä vauva-arjesta iloineen ja vaikeuksineen...olen saanut vertaistukeakin blogistasi. Kiitos hyvästä blogista, jatka samaan malliin kirjoittamista :) -T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei, kovin kauniisti kirjoitettu! Kiitos! Toivottavasti blogi säilyy mieleisenä :)

      Poista