Ajatusryöppy

16.12.13

Onkohan huono idea kirjoittaa tätä ylös... Sitä ajattelee, että heti kun jostain riemuitsee niin siitä ääneen iloitseminen kääntää asian päälaelleen... No kuitenkin, tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Anton nukkuu jo 9-10 tuntia suoraan putkeen. Eli äiti ja isi saa yönsä nukkua ilman heräämisiä. Ei tuo ennenkään ole ollut hirmuinen rasite herätä kerran yöllä, mutta on sitä aina jännä ja mukava kuitenkin herätä aamulla niin, että on saanut sulkea silmänsä ja sitten aukaista ne, kun itse vaan herää. Kukaan ei herätä. Usein on tosin yöpaita märkä, mutta eiköhän siihenkin maitopussit aikanaan sopeudu. (Tosin tästä huolimatta olen tänään ollut kauhean väsynyt, kuten aikaisemmin kirjoitinkin...)

Kiinteitä ei olla vieläkään oikein aloiteltu. Varmaan osittain laiskuutta ja sitä, kun puute ei tunnu olevan ravinnosta. Oli tosin puhe, että seuraavalla 5kk neuvolassa mietittäisiin sopivaa rytmitystä soseiden aloittamiselle, joten ehkä odottelen sinne tammikuun alkuun sitten. Niin ja tosiaan viimeksi kun neuvolassa sanoivat sitä, että toki voi aloitella jo nyt jos ei halua niin montaa aloittaa sitten kerralla, mutta sanoi myös, että vanhemmassa iässä vauvalla toki on myös vatsa kehittynyt paremmin, joten se myös sietää ne useimmat maut/ruuat paremmin. Hyvin satunnaiseksi maisteluksi on meillä kiinteät siis toistaiseksi jäänyt.

Mun äiti eli Antonin mummo oli valikoinut jotain joululahjoja pojalle. En tiedä mitä, mutta viime yönä en meinannut saada unta, kun mietin asiaa :D Nauroin kyllä sille, miten mua voi vielä tavallaan jänskättää se, mitäköhän lahjoja Anton tai minä itse saan. Se on mukavaa ja usein haluankin, että en tietäisi ainakaan kaikkia joululahjojani.

On myös mukavaa, että on kaikenlaista erikoisempaa tulossa. Lauantaina tänne tulee miehen perheen jäsenet ja vietetään aikainen joulupäivä, koska me lähdetään Kuopioon joulun viettoon 23. päivä. Sitten onkin pian aatto ja siitä viikon päästä uusi vuosi. Meillä on täällä kotona Masquarade-teemaiset uusi vuosi pippalot. Tilasin naamarinkin, mutta en tiedä ehtiikö se tulla. Pitää keksiä jonkinlainen varasuunnitelma.

Tänään kävimme keskustassa asioilla ja tuntui, että kaikkialle sai jonottaa. Postissa jonotin 23 vuoronumeron verran. Anton oli ihmeen kiltisti siihen nähden, että toinen on toppapuku vaunuissa ja tuijottaa kattoon.

Aikaisemmin kun olen täällä kirjoittanut siitä, miten minä olen Antonin suosikki niin nyt taitaa roolit vaihtua. Anton haluaisi koko ajan olla riehumassa ja pelleilemässä iskän kanssa.

Nyt on mies tekemässä meille iltapalaa ja minä odotan sitä hetkeä, kun saan painaa pään tyynyyn. Anton päästelee kurkullaan hassuja ääniä ja vispaa raajoillaan.

Huomenna ainejärjestön pikkujoulut. Pitää katsoa, jaksaako siellä pyörähtää.

You Might Also Like

0 kommenttia