What to do?

12.11.13

Aikaisemmin olen täällä voivotellut sitä, kun Anton valvoo keskelle yötä ja nukkuu sitten pitkälle päivään. Mietin myös, milloin voi tai kannattaa lasta ohjeistaa tuossa unirytmissä. No päädyimme sitten miehen kanssa kuitenkin siihen ratkaisuun, että emme voi antaa pojan nukkua täysin miten haluaa, koska se voisi päästä vielä pahasti käsistä ja olisi mukava kuitenkin itse(kin) nähdä päivänvaloa. Nykyään kun tuo pimeys tulee jo niin aikaiseen.


Olemme sitten ruvenneet tekemään niin, että kun mies nykyään on herännyt puoli seitsemän maissa, niin hän on hoitanut omat aamuhommansa ja käynyt sitten hakemassa Antonin siinä 8-9 välillä olohuoneeseen valoisaan. Jos Anton on jatkanut unia, niin hän on kyllä saanut niin tehdä, mutta ideana tässä on ollut lähinnä tuo valon käyttö unirytmin luomisessa. Itse en ole oikein saanut öisin unta, niin minä olen sitten saanut kuitenkin nukkua pidempään. Mies on tuonut kuitenkin Antonin välillä aamusyötöille, riippuen nyt siitä miten myöhään itse olen jaksanut sieltä sängystä könytä ylös. 

Tämä onkin kyllä auttanut, koska olemme tehneet tätä vasta muutaman päivän ja ensimmäisenä iltana Anton nukahti klo 01 ja sitä seuraavana hän nukahti hiukan vaille 24. Eilen meni vaille 01. Aikaisemmin kun Anttu tosiaan saatiin yöunille vasta 2-3 välillä. 

Väkisin emme ole ruvenneet Anttua herättelemään missään vaiheessa, vaikkakin toki hän on useimmiten herännyt sitten siihen, kun hänet on nostettu olohuoneen sohvalle. Olemme myöskin ruvenneet laittamaan valoja pienemmälle kahdeksan aikaan illalla. Kieltämättä välillä itseäni on asia ärsyttänyt, koska minulla on ollut univaikeuksia ja olen sitten iltaisin tyyliin virkeimmilläni. Mutta jospa tällä tavalla saisin omaakin unirytmiä kuntoon. 

Yöunille käyminen ei vielä käy kovin helposti. Anton ei kylläkään itke niin paljon, mutta hänen rauhoittaminen omaan sänkyyn on hiukan vaivalloista. Anton nimittäin herää miltei aina, kun hänet laittaa pinnasänkyyn. Itse en pysty nukkumaan kokonaista yötä Anttu vieressäni, koska jos niin tekisin, niin aamulla hartiani olisi totaalisen jumissa ja siitä seuraa taas koko päiväksi päänsärky. Niin nyt sitten täytyy rumpata Antonin sängyn luona niin kauan, kunnes hän nukahtaa. Muutaman kerran hän on selvästi rauhoittunut pelkästään sillä, että minun paita laitetaan sänkyyn. Olisiko siinä sitten tuttu tuoksu tai kuvitteleeko hän, että olisin siinä vierellä? Tästäkin on käyty miehen kanssa keskustelua, kun hän on sitä mieltä, että Antonia ei saisi totuttaa mihinkään sellaiseen tekijään, josta voi tulla riippuvaiseksi. En ole täysin samaa mieltä tästä asiasta, koska itse pidän Antonia vielä sen verran pienenä, että pääasia on, että hänet saadaan nukkumaan ja ongelmakohtia voi pyrkiä korjaamaan sitten kun hän on isompi, jos sellaisia siis ilmenisi.

Nukkumahommien lisäksi täällä pähkäillään sitä, missä määrin Anton saa istua. Hän on jo pidemmän aikaa pyrkinyt nostamaan itseään istuma-asentoon ollessaan sylissä ja nyt hänen halu istua on jo niin kova, että paljon mikään muu asento ei tunnu kelpaavan. Olen lukenut ja ymmärtänyt, että alle puolivuotias ei saisi vielä pahemmin istua, koska selkä ei kestä mutta kyllä varmaan ainakin sylissä saa nuorempikin harjoitella sitä istumista. Tosin Anttu puskee itseään jo hirmu paljon eteenpäin ja tuntuukin välillä, että jos vanhempi yrittää tukea häntä omalla vartalollaan niin poika pyrkii koko ajan vaan eteenpäin, kun haluaisi istua ihan itse. Anttu tykkää myös istua miehen tietokonepisteellä niin, että hän nojaa etuvartaloaan työpöytään. Välillä katselen Antonin touhuja huolestunein silmin, koska tietenkään en halua, että hänelle käy mitään mutta toisaalta tuntuu myös järjettömältä estää toista kerta hän omatoimisesti pyrkii liikkumaan. What to do?



You Might Also Like

0 kommenttia