Uskosta Joulupukkiin

11.11.13

Anton ei vielä nyt tulevana jouluna ymmärrä joulusta vielä mitään, mutta jonkin verran on tullut ajateltua, mitäs sitten kun hän ymmärtääkin... Millaisen merkityksen haluan hänelle joulusta antaa ja millä tavalla häntä jouluisin muistetaan. Ja mitenkäs sitten Joulupukki, uskotellaanko sellaisen olevan vai ei?

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että en haluaisi ruveta rakentamaan Antonille mitään Joulupukki-kuvitelmia. En vaan oikein näe siinä riittävästi järkeä. Ehkä osasyy voi olla myös siinä, että itse en ainakaan muista uskoneeni Joulupukkiin vaan muistikuvani asiasta on sellaiset, että tiesin saavani lahjat läheisiltä.

Ajattelenkin, että Antonille voi kertoa joulun olevan sellainen kuin se meidän perheessä onkin: aikaa, jolloin muita ihmisiä muistetaan ostamalla/tekemällä heille jotain. Se on aikaa, jolloin perhe kokoontuu yhteen ja nautitaan joulun tunnelmasta. Tuntuukin, että ehkä se on muutenkin parempi, että lapsi ymmärtää, että lahjat tulevat hänen tutuilta ihmisiltään sen sijaan, että ne tulisi joltain hahmolta, joka ei ole muuten missään tekemisissä lapsen arjen kanssa. Lapsi osaa sitten olla kiitollinen niille ihmisille, ketkä lahjat antoivat ja toivottavasti myös kokee sitä rakkautta, mitä lahjan antajat halusivat lapsen kokevan.

En kuitenkaan sinällään näe kauheasti pahaakaan siinä, jos joku haluaa lapselle kertoa taruja Joulupukista. Voihan siihen uskominen olla kivaa, mutta toisaalta itse mietin sitäkin, että kun lapselle selviää, että ei ole Joulupukkia ainakaan siinä mieshahmo-mielessä, mitä usein opetetaan, niin mitäs sitten? Tuleeko lapsi surulliseksi? Ymmärtääkö hän, miksi aikuiset ovat uskotelleet Joulupukin olemassa?

Mutta olen päässäni jo pohdiskellut, mitäs sitten, jos useimmat lapset uskovat Joulupukkiin mutta Anton ei. Mitenkä selitän hänelle, miksi muut lapset puhuvat sellaisesta olennosta tai miksi sitä näkyy joulukuvissa ja vastaavissa. Lisäksi haluaisin kunnioittaa myös muita vanhempia siinä, jos he ovat saaneet lapsensa uskomaan Joulupukkiin, niin silloin niiden lapsien kuvitelma saisi säilyä - tai en ainakaan haluaisi olla se henkilö, joka sen kuvitelman rikkoo. Toki ymmärrän, että Anton ei välttämättä ikänsä puolesta ymmärrä olla kertomatta hiekkalaatikolla, että ei ole sellaista ihmistä kuin Joulupukki. Mutta sitten taas lähtökohtaisesti minun tulee keskittyä omaan lapseeni ja niihin seikkoihin, mitä haluan omalle lapselleni opettaa. Siksi varmaan pyrkisin selittämään Antonille niitä syitä, miksi jotkut Joulupukkiin uskovat ja miksi se on ihan hyväksyttävää. Yritän toki varautua tässä ja muissakin asioissa siihen, että Anton ei aina voi ymmärtää kokonaisuutta mutta silti näen parhaana vaihtoehtona kuitenkin sen, että kerron miten itse asian näen ja koen.

Tosin sekin tuottaa ongelmia, kun kaikki piirretyt ja muut jouluohjelmat ovat niin joulupukki/tonttupainotteisia, että miten Anton sitten suhtautuu niihin. Ja jos käykin niin, että Anton omaksuu jostain muualta koko Joulupukki-uskomuksen, niin annanko hänen uskoa niin vai pyrinkö muuttamaan ne? Vaikea vielä varmaksi sanoa.

Kuuluuko Joulupukki oleellisena asiana lapsien jouluun? Onko lapsen hyvä uskoa Joulupukkiin? Kuinka itse toimitte/aiotte toimia tämän asian suhteen?

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Just oli tänään puhetta joulusta ja joulupukista ja vähän samat oli kyllä mietteet täälläkin. Sitäpaitsi aina tulee mieleen se South Parkin jakso, jossa joku niistä sekoaa ihan täysin, kun sille selviää kuinka aikuiset ovat valehdelleen joulupukeista ja hammaskeijuista sun muista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin hämärästi muistan tuon jakson. Tuli itse nyt mieleen, että jos kerroin lapsena toisille lapsille, että Joulupukkia ei ole olemassa niin eihän ne minua uskoneet enkä näin jälkikäteen sitä ihmettelekään... Jos vanhemmat ja muut tärkeät ihmiset sanoo Joulupukin olemassa, niin ehkä ennemmin uskotaan niitä kuin jotain satunnaista toista lasta. Tuskin siis tarvitsee olla huolissaan, että Anton aiheuttaisi traumoja muille lapsille kertomalla karuja totuuksia.

      Poista
  2. Omakin lapseni on vielä tänä jouluna niin pieni, ettei asia ole ajankohtainen. Ainakin äkkiseltään ajateltuna tahtoisin kuitenkin lapsen uskovan joulupukkiin sitten, kun joulusta alkaa jotakin ymmärtää. Tahtoisin niin siksi, että siten joulussa olisi jotakin ihmeellistä ja taianomaista. Muistan omasta lapsuudestani, kuinka jouluaattoillan hämärryttyä katseltiin taivaalle ja yritettiin nähdä Joulupukin lentävä reki. :)

    Olen kuullut tapauksista, joissa lapsi tuntee itsensä petetyksi, kun totuus selviää. Itselläni kuitenkin usko joulupukkiin loppui jotenkin luontevasti, kun aloin epäillä asiaa ja aloin mieltää joulupukin pienempien lasten (esimerkiksi veljeni) asiaksi. Joulun taianomaisuuteen lentävine poroineen ja tonttupajoineen voi uskoa vain lapsuuden ajan, kun taas joulun muista puolista ehtii nauttia koko loppuelämän ajan. Niin sen ajattelen, ja siksi aion puhua Joulupukista. Ymmärrän kuitenkin myös toisen näkökulman. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toit esiin pointteja, mitä itsekin olen kyllä miettinyt ja kamppailenkin sen kanssa, että en myöskään haluaisi kieltää/ottaa pois Antonilta sitä riemua, mikä Joulupukkiin uskomisesta voi syntyä. Mutta en ole vielä varma, onko se Joulupukkiin uskominen välttämätöntä, että joulu tuntuisi taianomaiselta. Pidän nimittäin itse joulua kuitenkin jokseenkin maagisena aikana ja välillä ajattelenkin, että se "Joulupukki" tulee siitä tunnelmasta ja joulun yhteisöllisyydestä. Mutta onhan se lapsen joulu kieltämättä melko paljonkin erilainen.

      Hankalaa päättää, mutta eiköhän tämä asia mene sitten omalla painollaan, kun sen aika on. :)

      Poista
    2. Moi!Meilläkään ei joulupukki ole vielä tänä vuonna pojan kannalta ajankohtainen,mutta taidetaan mennä samalla kaavalla kuin lapsuudenkodeissamme - joulupukki käy ja hänen tuomansa lahjat on oikeasti vanhemmilta.Mukana on myös muilta lahjat,mutta niistä kerrotaan keltä on,jotta lapsi osaa sitten kiittää oikeita ihmisiä.Eli siis kummit/mummit jne "auttavat joulupukkia". Toimi ainakin meillä ja luontevasti siitä sit ennen kouluikää tajus et ei kai se pukki vaan olis naapurin setä oikeesti :)

      Kivaa joulunaikaa teille joka tapauksessa!

      Poista
    3. Heip! Niin voihan tuo olla, että ei oikeastaan voi laittaa toimintatapoja objektiiviseen parhausjärjestykseen vaan mikä toimii kullakin, niin silloin se toimii. En vaan jostain syystä pysty kuvittelemaan, että "valehtelisin" lapselleni vaikka kyseessä olisikin niinkin viaton asia kuin Joulupukki. Mutta en haluaisi vaatia lapselta sitäkään, ettei taruolentoihin saa uskoa. Jokseenkin pattitilanne siis, mutta turha kai tätä vielä liiaksi murehtia.

      Kiitos ja samoin! :)

      Poista