Tahtoo äidin!

18.11.13

Meillä on ilmennyt täällä kotona sellainen asia, että ainoastaan minä kelpaan nukuttajaksi. Aikaisemminkin olen ihmetellyt, miksi Anton usein itkee isänsä sylissä niillä main, kun häntä laitetaan unten maille. Eilen tämä sai vaan vahvistusta.

Eilen illalla imetin, jonka aikana Anton nukahti ja nostin hänet omaan sänkyynsä. Perinteisesti Anton taas heräsi siihen ja protestoi valittavalla ääntelyllä, että ei halua olla omassa sängyssään. Nostin hänet syliin ja hän jatkoi uniaan välittömästi, vaikka tarkoituksena ei ollut edes häntä nukuttaa syliin vaan ainoastaan rauhoittaa. No, nostin hänet kuitenkin takaisin sänkyynsä ja taas sama homma: hän heräsi ja "suuttui". Päädyin silittämään hänen rintakehäänsä ja taas hän rauhoittui. Lähdin sängyltä pois ja hetken päästä kuului taas itkua. Tässä vaiheessa sanoin miehelle, että on hänen vuoronsa, koska minä halusin syömään.

Mies meni Antonin luo ja sen jälkeen alkoi tajuton itku -Antonilla siis, ei miehellä. Heh. Mies otti Antonin syliinkin, kävelytti ja hyssytti. Anton vaan itki ja kirkui. Mies laittoi hetkeksi Antonin maahan ja kun minä heti perään nostin hänet sieltä pois niin taloon saapui hiljaisuus. Anton rauhoittui taas minun syliin. Tässä vaiheessa alkoi olemaan jo enemmän kuin selvää, että hän itkee minun läheisyyttä. Onhan se toki ihana ja kiva juttu, että lapsi kokee minut tarpeelliseksi, mutta totta kai isänkin täytyy kelvata jo senkin takia, koska aina ei välttämättä äiti pysty olemaan läsnä. Niinpä annoin Antonin takaisin iskälle. Ja itku alkoi taas.

Mies jäi Antonin kanssa makuuhuoneeseen ja minä menin istumaan olohuoneen sohvalle. Puoli tuntia pystyin kuuntelemaan sitä huutoa ja itkua. Joitain kertoja kävin mieheltäni kysymässä, otanko minä Antonin -teki pahaa kuunnella sitä mekkalaa mutta samassa teki myös pahaa puuttua miehen hoitamiseen. Mies päättäväisesti halusi yrittää, mutta kun kello lähestyi puolta yhtä niin puutuin peliin ja otin Antonin syliini. Siihen lakkasi taas itku ja kun siitä laskin hänet sänkyynsä, niin pienen silittelyn jälkeen hän nukahti.

Siitähän tämä ei voi johtua, että mies olisi liian vähän Antonin kanssa. Mies hoitaa Antonia siinä missä minäkin. Toki minä olen se, joka imettää ja jonka lähelle Anton usein nukahtaa päivisin. Välillä hän on nukahtanut miehenkin syliin. Ihmetyttää siis, minkä takia Anton tahtoo minut erityisesti illalla eikä iskä kelpaa? Toisaalta tuntuu, että toki Antonille täytyy antaa äidin läheisyyttä, jos hän sitä vaatii mutta toisaalla taas tuntuu, että ei häntä voi opettaa siihen, että protestoimalla saa sen mitä haluaa. Iskässä ei ole mitään vikaa.

Mitenkähän sitä sitten toimisi tuollaisen alle 4kk vauvan suhteen. Antaako hänelle sitä kaivattua äidin läheisyyttä vai totuttaako huudon kautta, että iskäkin on okei ja hänen on kelvattava? Ei millään haluaisi kuunnella sitä parkuvaa itkua, mutta en kyllä haluaisi myöskään olla aina se, jonka tehtävänä on Antonin nukkumaan laitto. Eikä iskästäkään varmaan kovin kivalta tunnu, että hän ei kelpaa.

You Might Also Like

0 kommenttia