What seems to be the problem officer?

16.10.13

Noin me aina välillä kysytään Antonilta, kun hän vaikeroi. Tuli taas mieleen, kun hän äyskäröi tuolla isän sylissä toisessa huoneessa. Heräsi päiväunilta ja on sitten vähän kiukkuinen unien jäljiltä. Toisaalta tuntuu, että hän on ollut muutenkin entistä kiukkuisempi. Siinä sitä sitten googlailee ja miettii päänsä puhki, mikä hänellä on. Mutta kerta ruoka maittaa, hän ei ole kuumeinen, kakkii normaalisti ja nukkuu entiseen tapaan niin ehkä hänellä on sitten vain jokin vaikeampi kausi?

Minun kuulumisia: Tänään sitten päädyttiin siihen, että aloitetaan kuitenkin ne antibiootit. Infektiolääkäri oli ollut sitä mieltä, että se on hyvin vähäinen määrä, mikä menee vauvalle ja jotta saataisiin tuo tulehdus loppumaan reidessä, niin paras aloittaa lääkitys. Apteekista sanoivat sitten, että mahavaivoja saattaa tulla minulle ja tietenkin myös vauvalle mutta maitohappobakteereilla niitä voi pyrkiä helpottamaan. Viikon kuuri siis edessä.

Toivottavasti ei nyt tulisi vaivaa Antonille noista, kun tässä viime aikoina hän on ollut iltaisin entistä hankalampi jo muutenkin. On ne iltaitkut kyllä sitten todella mystinen juttu. Monet sanoo, että niin ne vauvat itkee iltaisin mutta kellään ei ole oikein antaa mitään järkevää selitystä sille. Kahtena viime iltana ei ole oikein mikään tahtonut siihen itkemiseen auttaakaan -ei syli, ei puhuminen, ei tissi. Tai no, jonkin ajan päästä hän kyllä huolii taas sitä tissiä ja saattaa siitä nukahtaa yöunillekin. Kyllä hän sitten nukkuu yhteen putkeen seitsemisen tuntia, kun on yöunille vihdoin käynyt. Niin ja eilen hän kyllä rauhoittui joksikin aikaa, kun kuuli sähköhammasharjan surinaa. Pitääkin yrittää muistaa tämä jatkossa.

Tästä tulikin mieleen, minkä ikäisenä noita vauvoja voi oikein yrittää ruveta ohjeistamaan unirytmin suhteen? Kun vaikka meillä ollaankin melko yökyöpeleitä, niin ei tarvitsisi tuon pojan ihan sinne vaille kahteen valvoa kuitenkaan. Välillä kun on käynyt niin, että ollaan miehen kanssa haluttu jo nukkumaan, mutta pikkupoika ei näytä mitään yöunimerkkejä. Hän nukkuu siis kyllä paljon, mutta ne yöunet ajoittuu aina hirmu myöhään.

Lähdetään perjantaina käymään vanhemmillani Kuopiossa. Sieltä olen siis kotoisin. Pitää samalla reissulla käydä näyttämässä myös pojan isoisovanhemmille, kuinka on mötikkä kasvanut. Ja yritän tuohon viikonloppuun myös mahduttaa parit kaverin näkemiset ja shoppailureissun Matkukseen/Ikeaan. Paljon on siis viikonloppuna tekemistä. Niin ja onhan tuo myös Antonin ensimmäinen matka! Saapas(jalkakissa, hahah) nähdä, miten eri tavalla tulee pakattua nyt kun meitä on kolme perheessä.

Oli kyllä jokseenkin hajanainen postaus. Satunnaisuuden kunniaksi vielä loppuun muutama hurmaava kuva Antusta viime päiviltä:

Päiväunivenyttelyt

Vaunukävelyltä

You Might Also Like

0 kommenttia