Lapselle jotain ja äidille jotain

2.10.13

Veljeni, pojan kummisetä, lahjoitti pojalle rahaa ja sain kuulema vapaat kädet hankkia niillä Antonille mitä hän tarvitsee. Tällä hetkellä hän ei oikein tarvitse mitään, mutta kunhan tuo tuosta taas kasvaa, niin alkaa olla vaatteista pula. Eli ostin sitten niitä isompia kuteita.

Ensimmäiseksi päätin kokeilla tätä paljon kehuttua Next-nettikauppaa. En minäkään voi muuta kuin kehua. Tein tilaukseni perjantai-illalla ja eilen tuo lähetys tuotiin kotiovelle saakka. Näin testitilauksena ostin sieltä vain yhden setin, mutta hyvin todennäköisesti tilaan tuolta uudelleenkin, koska sen lisäksi, että hinnat eivät päätä huimaa ja paketti saapuu ovelle asti niin vaatteet olivat myös ihanan pehmeitä ja hyvälaatuisia. Tällaisen setin valikoin sieltä. Otin tuon koossa 68-74, jotta varmasti sopisi ja nuo olikin enemmän mielestäni kokoa 74. Tässä vielä itse otettu kuva:


Mies tosiaan suosii noita niin kutsuttuja "yöhaalareita" ihan arkikäytössä eikä pelkästään öisin. Niihin on helppo poika sujauttaa ja vaipanvaihto tapahtuu ripeästi. Siksipä valikoin lisähaalareita myös Lindexiltä, jossa oli viime lauantaina lastenvaatteet "ota 3, maksa 2" -tarjouksella.


Näiden lisäksi otin talvea ajatellen paksumpaa vaatetta. Collegehaalari sopii ihan toppapuvun alle mutta myös täällä kotona pidettäväksi vaikka päällysvaatteena, jos koti tosiaan tuntuu kylmältä eikä raaski Antonia lattialle laittaa ohuissa vaatteissa. En erityisemmin pääkallokuvioista välitä, mutta tämä nyt sattui olemaan ainoa, jossa löytyi reilumpaa kokoa (74):


Ja nämä housut ovat ehdottomasti suosikkini, ne ovat söpöt ja ihanan tuntuiset:


No mitäs se äiti sitten sai? Äiti sai jotain hiukan isompaa, nimittäin uuden kännykän -ei tosin veljeltään. Oma vanha kännykkä toimi kyllä vielä suhteellisen hyvin, mutta kun nyt olen sen maksanut puhelinlaskun yhteydessä pois niin hiukan alkoi uusi puhelin kutkuttamaan. Erityisesti kun nykyään tulee kännykän kameralla kuvattua arkisessa käytössä varmaan eniten ja tuossa suhteessa entinen kännykkäni oli huono. Ja kas kas, Nokia julkaisi myyntiin juurikin eilen uuden Lumia 1020 puhelimen. Puhelimen, jota markkinoidaan kännykkäkameroiden ehdottomana monsterina. Kun sanoin miehelleni harkitsevani tuota puhelinta, tai oikeastaan hain hänen hyväksyntäänsä, niin hän vastasi vain suloisesti: "Ainahan sinä saat kaiken mitä haluat." Voisi kuulostaa kyllä sarkasmilta, mutta siinä oli enemmänkin hellyyttä. Juuri sellaista hellyyttä, että hän haluaisi kyllä antaa minulle koko maailman, mutta me molemmat tiedämme, että hankintoja täytyy tehdä meidän budjettimme rajoissa. Noh, koska otin puhelimen tosiaan kytkysopimuksella ja olin entiseni maksanut, niin ei tämä uusi kännykkä sinänsä muuta meidän kuukausimenoja.

Niin ja sanottakoon vielä siitä, että kyllä minua kieltämättä hiukan kauhistuttaa maksaa puhelimesta noin paljon. Mutta eipä siihen oikeastaan tule suhtautua edes puhelimena. Enhän minä paljon ikinä käytä kännykkäni puhe- tai edes tekstiviestiominaisuuksia. Minä käytän sitä kuin tietokonetta: chättään ja selailen nettiä. Minä käytän sitä kuin kameraa. Näinpä ollen, kun ajattelin sen elektroniikkalaitteena, jota käytän oikeastaan eniten päivittäin, niin tuohon satsaaminen tuntuikin heti paljon järkevämmältä. Nyt täällä blogissakin tullaan sitten näkemään huomattavasti parempilaatuisia kännykkäkuvia. Tässä esimakua:

Napin painalluksella nopea muokkaus.

Perussalamalla otettu. Anton oli taas muikeena ruokailun jäljiltä.

You Might Also Like

0 kommenttia