Kun Anton kävi matkalla

23.10.13

Ajattelinpa tulla tänne kertomaan meidän matkasta tai lähinnä siitä, miltä tuntui olla vauvan kanssa matkalla. Vaikka menimmekin vain tuohon kahden tunnin matkan päähän, niin kyllä siinäkin oli kokemuksensa.

Kuljimme siis junalla kolmistaan; minä, mies ja vauva. Mukana oli myös vaunut, turvakaukalo, reppu ja isompi tavaralaukku. Iso laukku mahtui juuri näpsäkästi vaunukoppaan ja mies kantoi Antonin kaukalossa. Aikuisten lipulla pääsee yksi alle 6-vuotias lapsi ilmaiseksi, joten Anton sai myös oman istumapaikan.

Menimme pendolinolla, jossa ei tosiaan ole mitään lastenvaunua. Ei sinänsä sellaista tuollaiselle kolmekuukautiselle tarvitsekaan, mutta pendolinossa vaunut täytyi laittaa invalidipaikalle. Eli tilaa on hyvin rajatusti ja ongelmia esiintyisi, mikäli useampi vaunullinen/pyörätuolillinen ihminen kulkisi samalla junalla. Tuossa samaisessa vaunussa on myös nostopaikka pyörätuoleille, mitä ilmeisesti voi käyttää myös vaunujen kanssa, mutta ei sillon meidänkään aikaan ketään ollut, joka olisi voinut sen nostohommelin aukaista. Eli nostimme ihan käsin vaunut sitten junaan. Onneksi vaunumme on kapeaa mallia. Mietin nimittäin, että leveät vaunut ei ovesta kovin hyvin mahtuisi sisälle.

Menomatkalla Anton oli aluksi melko ihmeissään ja alkoi ärsyyntyä koko ajan enemmän. Vaikutti siltä, että hän ei oikein osannut rauhottua -ei edes tissille. Sitten, kun hänet nakkasi vaunukoppaan ja siinä heilutteli, niin hän makoili tyytyväisenä hereillä. Anton ei siis nukkunut junassa menomatkalla lainkaan. Ei hän kauheasti itkenyt, mutta senkin vähäisen itkun aikana mietin, mitäköhän nuo muut matkustajat tykkää olla samassa vaunussa itkevän vauvan kanssa.

Anton junamatkan alussa.
Sitten pääsimme Kuopioon ja Antonista näki, että hän tunnisti meidän olevan jossain vieraassa paikassa. En olisi osannut odottaa, miten paljon tosiaan ympäristön vaihtuminen vaikuttaa vauvaan. Viikonlopun aikana Anton oli aika paljonkin kärttyisämpi, koska hän ei osannut nukkua samaan tapaan kuin kotona ja siksi hän saattoi itkeä rauhattomana ja väsyneenä. Muutenkin tuntui oudolta, kun hän sitten saattoikin nukahtaa yöunille klo 23 ja herätä jo klo 3 syömään, minkä jälkeen toki jatkoi vielä unia. Mutta siis, hänen rytminsä meni sekaisin.

Ja kai tuo pitäisi ymmärtääkin, miten uudet paikat voivat aktivoida. Tuskin sitä itsekään ihan samalla tavalla rentoutuu ulkomailla kuin sitten kotikaupungissa.

AntsuPantsu lähdössä Matkukseen.
Kävimme tosiaan Kuopion reissulla Matkuksessa. Tosin Anton lähinnä piipahti siellä, koska itse en osannut yhtään rauhottua ja keskittyä, kun takaraivossa jyskytti ajatus, että mies haluaisi ennemmin olla jossain muualla :D Niinpä sitten syötin Antonin toisen kerran Matkuksen perhehuoneessa ja laitoin miehen Antonin kanssa vanhemmilleni. Kun muutenkin tuntui siltä, että Antonia nukutti mutta hän ei saanut unta. Tosin eipä hän ollut osannut nukkua siellä vanhemmillakaan.

En minäkään sitten kovin hyvin osannut siellä Matkuksessa pyöriä. Jotenkin minuunkin tarttui Antonin rauhaton fiilis ja tuntui, että juoksen vaan kaupasta toiseen kuin päätön kana. Jätinkin Ikean sitten suosiolla toiselle päivälle. Loppujen lopuksi matkan ostossaldona on yksi neuletakki Antonille, kaksi lelua Ikeasta, syömäastioita Antonille tulevaa varten, patakinnas, kaksi pyyhettä ja lampaantalja.

Antun ukki osti tuon pöllökäsinuken, kun Anttu niin paljon pöllöistä tykkää. Tuo matohelistin on taas hyvän painoinen ja mallinen, että voi harjoitella helistimen käyttöä.
Me nukuimme tosiaan miehen kanssa vuodesohvalla ja Anton nukkui yönsä vaunukopassaan. Kyllä hän onneksi tuntui vaunuihin rauhottuvan ainakin öiksi.


Sitten kun lähdimme Kuopiosta takaisin kotia, niin en tietenkään ollut tajunnut, että lipunmyyntipiste ei ole enää klo 19 auki... Emme siis voineet saada tiettyjä paikkalippuja siitä kakkosvaunusta, missä on niitä vaunupaikkoja. Onneksi konduktööri tuli kuitenkin asemalla vastaan ja sanoi, että junassa on varmasti melko tyhjää, että voimme ostaa lippuautomaatista vaan jotkut liput ja mennä kuitenkin istumaan sinne kakkosvaunuun. Ja näin teimme. Tosin jouduimme kerran vaihtamaan paikkoja, kun ne olikin jo varatut.

Niin ja tosiaan, ehkä Anton sitten aisti, että olemme menossa kotiin, koska hän nukkui kokonaan 18-22 välin. Nukahti hiukan ennen kuin lähdimme vanhemmiltani ja heräsi tasan sitten, kun turvakaukalo laitettiin kotimme lattialle palatessamme. Hiukan murehdettiin miehen kanssa, kuinkakohan Anton nukkuu yönsä, kun nukkui niin pitkään illasta, mutta kuten jo viime postauksessa kerroinkin, niin poika nukkui sitten 24-09 ajan. Lieköhän oli hänestä kiva olla kotona...


You Might Also Like

0 kommenttia