Häpeällinen raha

3.10.13

Olen pyöritellyt tätä kirjoituksen aihetta päässä jo oikeastaan blogin alusta asti. En vaan ole uskaltanut siitä kirjoittaa, koska se on melko henkilökohtainen ja muutenkin ehkä mielipiteitä herättävä. Niin ja koska tavallaan se on minulle myös herkkä aihe. Mietin sitten ääneen tässä yksi päivä taas tätä aihetta ja kun mieheni kerta rohkaisi minua tästä kirjoittamaan, niin tässä nyt olen. Mistä siis on kysymys? Rahasta.

Rivien välistä on ehkä voinut lukea, että emme ole taloudellisesti suurituloisia tai edes keskituloisia. Olen myös aikaisemmin täällä tuonut esiin, että raha oli yksi isoimmista huolenaiheista, kun vauvaa suunnittelimme. En ole kuitenkaan käsitellyt sitä, mistä perheemme rahat tulevat mutta jotta voin tuoda omat mietteeni kokonaisuudessaan esiin, niin minun täytyy raottaa perheemme yksityisiä asioita -mieheni luvalla.

Olemme siis mieheni kanssa opiskelijoita. Olemme kuitenkin jo siinä vaiheessa, kun kumpikaan ei saa opintotukea, koska kaikki tukikuukaudet on käytetty. Minun opintotukikuukauteni loppuivat juurikin hiukan ennen äitiyslomalle siirtymistä. Mies on ollut vuoden vaihteesta toimeentulotuella ja näissä tapauksissa koko talous katsotaan toimeentulotuen piiriin. Joku voisi rumemmin ilmaista, että käymme sossun luukulla.

Ja kyllä, tavallaan tämä hävettää minua mutta myös samassa olen todella kiitollinen Suomen tukijärjestelmästä. Näistä omista tuntemuksista olenkin halunnut kirjoittaa tänne jo pidemmän aikaa. Palataan ensin hetkeen, kun mietimme sitä, voisimmeko lopettaa ehkäisyn ja antaa lapsentulolle mahdollisuuden.

Tuolloin molemmat saimme vielä opintotukea ja olimme kylläkin tietoisia, että tukikuukaudet vetelevät viimeisimpiään ja opintolainatkin on nostettu. Jouduin kysymään itseltäni ja mieheltäni, onko meidän järkevää tuoda tähän maailmaan lasta, jos juuri ja juuri onnistumme elättämään itsemme? Toisena kysyin myös sitä, onko minulla oikeutta hankkia lasta tällaisessa tilanteessa? Päädyimme mieheni kanssa siihen tulokseen, että ensinnäkään emme voi olettaa, että saisimme lapsen heti ehkäisyn lopettamisesta. Kun ei voisi oikeastaan edes olettaa, että lasta välttämättä tulisi. Toki otimme myös huomioon sen, että lapsi voi tulla nopeastikin ja niin meille kävi.

Kun tulin raskaaksi, niin miehen opintotukikuukaudet loppuivat ja hän siirtyi toimeentulotuelle. Samoihin aikoihin myös muutimme yhteen, joten sosiaalitoimisto katsoi tietenkin myös minun tulot -joihin kuului opintotuki ja -laina. Tässä yhteydessä haluaisin kommentoida myös tuota opintotukea, joka on aivan järisyttävän pieni. Niinä aikoina, kun asuin itsekseni niin minulla jäi opintotuesta VUOKRAN jälkeen käteen vajaa sata euroa. Ja minä asuin opiskelijakämpässä, halvimmasta päästä olevassa asunnossa siis. Toki oli maksettava vielä muutkin laskut ja ruoka. Laina auttoi, mutta toki se painaa nyt harteilla.

Kun sitten olemme tulleet toimeentulotuen piiriin, niin minusta se on iso summa. Ei tietenkään mikään järisyttävä, mutta sillä ennen kaikkea pärjää. Sen jälkeen, kun oli elänyt opiskelijana sen viisi vuotta niin toimeentulotuki saattaa tuntua siunaukselta. "Mehän ollaan rikkaita", olemme välillä saattaneet miehen kanssa sanoa. Kertomalla tämän haluan korostaa sitä, miten pieni summa voikin olla jollekin perheelle iso -erityisesti, jos aikaisemmin on ollut vielä tiukempaa. Ja ennen kuin siellä joku valittaa, että kaikkea tuollaista ja tällaista ostetaan valtion rahalla, niin ei me kyllä mitään tarpeetonta hankita. Toki melkein aina voisi pärjätä vähemmällä, voisi elää pelkällä riisillä ja tonnikalalla. Voisi elää ilman kännyköitä jne. Mutta ei nykyaika ole sellaista. Ei sellaista ole toimeentulevan ihmisen arki. Niin, näillä rahoilla me tulemme toimeen ja saamme kaikki tarvittavat, kunhan ostamme ne budjettimme rajoissa. Tarvittaessa sitten osamaksulla, jos ei muuten.

No mutta palataan takaisin tähän toimeentulotuki + vauva -yhtälöön. Monesti on kuitenkin törmännyt erityisesti internetissä siihen, kun ihmiset kirjoittavat erinäisillä keskustelupalstoilla: "Ei saisi maksatuttaa valtiolla vauvaansa!", "Miksi et mene töihin?" jne. Kaikki nämä asiat ovat kyllä pyörineet päässäni ja kuten sanoin, niin osittain koenkin häpeää mutta samassa mietin, miksi koen siitä häpeää? Eikö minulla kuitenkin ole juurikin oikeus siihen toimeentulotukeen? Erityisesti tällaisessa tilanteessa, kun pyrin tekemään itsestäni valtiolle hyödyllistä kansalaista. Opiskeleminenkin on työtä. Se on työtä, joka seuraa sinua kaikkialle ja on läsnä joka ikinen hetki. En ole hankkinut "oikeita" töitä sen takia, koska kahden työn tekeminen tuntuu liian raskaalta. En takuulla olisi edennyt opinnoissani muuten näin pitkälle tai sitten minulla ei olisi ollut kovin kummoista sosiaalista elämää viime vuosina. Toki raskauteni on nyt vaikuttanut opintojeni edistymiseen, mutta se on toistaiseksi hidastanut suunnitelmiani ainoastaan puolella vuodella. Opiskelen siis äitiyslomallanikin, vaikka minun ei periaatteessa tarvitsisi. Mutta teen niin, koska haluan edetä elämässä. Haluan päästä tilanteeseen, missä perheemme ei elä erinäisillä tuilla.

Osittain inspiroiduin tästä aiheesta Erilaiset äidit -sarjan jaksosta, jossa oli nuori perhe, joka eli myös toimeentulotuella. Heille taisi olla tulossa jo viides tai kuudes lapsi. Kieltämättä minä(kin) kauhistelin, kuinka he ovat voineet päätyä tuollaisiin ratkaisuihin. Kuinka he ovat voineet hankkia lapsia ja sitten ottaa vaan rahat valtiolta elämiseen? Eikö heillä ole mitään päämääriä elämässä? Kuinka toinen voi suoltaa vain vauvoja maailmaan? Kuinka toinen voi jättää ehkäisyn pois vain sen takia, että "kondomilla seksi on vähän kuin söisi karkin paperin kera"? Näitä kaikkia kysymyksiä ajattelin, mutta samassa koin siitä pientä syyllisyyttä. Kyllähän mekin teimme lapsen ja vielä harkitusti, vaikka emme seiso taloudellisesti itsenäisinä ja vakaina. Mikä minä olen tuota perhettä tuomitsemaan? En tiedä tuosta perheestä, mutta siitä tiedän, että me emme todellakaan ajatelleet olevamme toimeentulotuella ikuisesti. Pyrimme kyllä valmistumaan ja pääsemään töihin. Halusimme kuitenkin lapsen emmekä halunneet odotella siihen asti, että olisimme varmasti taloudellisesti paremmassa asemassa. Voisiko sellaista täydellistä varmuutta olla koskaan?

Eräs ystäväni sanoi minulle: "Tehän olette tehneet palveluksen Suomelle. Olette antaneet sille yhden tulevan veronmaksajan lisää." Niin, kai tuon voi noinkin ajatella. Itse ajattelen sen myös niin, että mielelläni maksan niitä veroja, koska olen kiitollinen kaikesta siitä avusta, mitä olen valtioltani saanut. Osittain haluan myös töihin sen takia, jotta voin kokea maksavani takaisin.

Milloin on oikea hetki hankkia lapsi, jos asiaa tarkastellaan taloudelliselta kantilta? Onko siihen mitään yleistä vastausta vai onko tuo jokaisen ihmisen oma asia? Pitäisikö minun hävetä valintojamme ja tilannettamme?

You Might Also Like

0 kommenttia