Bon appetit! - Ruokailusta

30.10.13

Aika paljon on meiltä kyselty, milloin niitä kiinteitä aloitellaan. Viimeksi neuvolassakin kysyttiin politiikkaamme kiinteiden aloittamisen suhteen. Ei meillä oikein ole asian suhteen kiire. Olen päättänyt, että tässä mennään ihan vaan sillä, mikä vaikuttaa Antonille olevan parasta. Toki useimmat äidit varmasti tuohon pyrkivät, mutta lähinnä tarkoitin sitä, että mikäli rintamaitoa tulee sopivasti ja Anton kasvaa sillä hyvin, niin kiinteiden aloittamiselle ei ole mikään hoppu. Mutta en myöskään kuulu niihin äiteihin, jotka pitävät rintamaitoa jumalallisena ravinnon lähteenä. Imettäminen on minulle aika neutraali, mutta toisaalta myös luontainen asia. Tosin en ylläty, jos tänne sitten harmittelenkin tulevaisuudessa, että nyt on tissittelyt ohi -olisi aika perus.

Kiinteiden aloittaminen myös hiukan jännittää hyvässä ja pahassa. Hyvässä siinä, että on kivaa tutustuttaa Antonia uusiin makuelämyksiin, mutta pahassa jännittää se, tuleeko niistä vatsavaivoja tai muita hankaluutta. Tuntuu myös siltä, että kiinteiden aloittamisen myötä pitää opiskella uusia asioita: mitä vauvalle voi syöttää ja millaisessa muodossa, kuinka paljon ja kuinka usein... Näitä juttuja. Mutta yritän olla ottamatta paineita, koska yhtälailla vastasyntyneen vauvan hoitaminen oli minulle uusi juttu, mutta kaikki meni vallan mainiosti omalla painollaan. 

Olemme kuitenkin varautuneet jo sen verran, että viime Ikea-reissullamme ostimme vauvalle sopivia ruokailuastioita. Tehosekoitin sanoi itsensä tällä viikolla irti, harmillista mutta toisaalta en ylläty, että nuo parinkympin tehosekoittimet menee nopeasti rikki. Ehkä jotain päälle vuoden verran oli käytössä tuo entinen. Koska ajattelin, että osan soseista tekisin itse niin sitten olisi syytä investoida parempaan ja samassa myös kalliimpaan (hinta ei ole aina tae laadusta, mutta jossain määrin hinta kulkee käsi kädessä laadun kanssa) tehosekoittimeen. Lyhyen tutkinnan jälkeen Wilfa-merkkinen -tehosekoitin vaikuttaa potentiaaliselta. Jos on jollain kokemuksia tästä tai jostain muusta hyväksi koetusta mallista/merkistä, niin saa jakaa vinkkejä.

Mutta palataan Antonin ruokailuun: Olen kai täällä maininnutkin siitä, että Anton saa aina välillä rintaraivareita. Melko aina nuo raivarit esiintyy oikean tissin yhteydessä. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että jos Anton ei suostu syömään oikeasta rinnasta niin vasempaakaan ei heti perään heru. Kerran tai pari olen sitten antanut vasemmasta, jos hän ei ole pidempään aikaan huolinut oikeaa ja on niin kärttyisällä päällä, että omat hermotkaan ei kestä kuunnella häntä. En ole varma, johtuuko nuo raivarit siitä, että hänellä ei yksinkertaisesti ole nälkä vai ärsyttääkö häntä tuo oikean tissin suihkumaisuus. Välillä hän on nimittäin lopettanut syömisen oikeasta ja huolinut sen takaisin vasta sitten, kun maidon tulo on rauhoittunut. On ollut myös muutama tilanne, mille on kyllä saanut itse jälkikäteen naureskella. Esimerkiksi tässä muutama päivä sitten Anton ei taaskaan päivällä huolinut oikeaa rintaa. Nousin sitten hänen ylleen käsien ja polvien varaan, heiluttelin tissejä siitä ylhäältä käsin Antonin naaman lähellä ja kyllähän se sitten siihen oikeaan tarttuikin kiinni. Mieskin kävi katsomassa touhua ja sanoinkin hänelle vitsillä: "Ruoalla ei kyllä saisi leikkiä." 

Muuten ei rintaruokinnassa ole ollut hankaluuksia. Rintaraivaritkin taltutetaan yleensä vaan odottamalla ja rauhoittamalla Anton syömään. En pidä kuitenkaan henkilökohtaisena saavutuksena sitä, että olen onnistunut ruokkimaan lapseni rintamaidolla. Tietysti olen siitä iloinen ja tyytyväinen, mutta kaippa sitten pidän asiaa sellaisena, että se ei ole minusta niin voimakkaasti riippuvainen. Jos asiaa verrataan siihen, että joku ei ole voinut imettää omaa lastaan niin tuskin hänelle sanottaisiin "Ei sinusta voi kyllä olla ylpeä"... - Tässä välissä keskityinkin sitten keskustelemaan miehen kanssa siitä, mikä ylipäänsä voidaan laskea omiksi saavutuksiksi ja mikä on "annettua". Näin sitä päästään filosofisiin keskusteluihin jopa rintaruokinnasta. Mies päätyi kiteyttämään tätä pohdintaani seuraavanlaisesti: "Sinulla on käynyt sattuma, joka on yhteensopiva niiden arvojen kanssa, mitä sinulla on (arvoja ei itse ole tietenkään myös valinnut). Ja tästä johtuen koet välttämättä onnellisuutta, jota et itse valitse." Eli on sattumaa, että pidän rintaruokintaa arvokkaana asiana ja yhtälailla on sattumaa, että olen itse onnistunut ruokkimaan lapseni äidinmaidolla: tästä yhteisestä sattumasta seuraa onnellisuus, jota en niinkään valitse tuntea vaan tunnen. En lähde nyt ottamaan kantaa siihen, onko elämä pelkkää sattumien sarjaa, koska tämä kirjoitus lähti jo nyt hiukan sivuraiteille. Sen sijaan menen ottamaan tuon pikkupoikkelin syliin. Hänellä taas hiukan venähti nämä yöunet...

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Minä soseuttelin pakkaseen sauvasekoittimella porkkana- ja perunasosetta. Eli oisko pelkkä sauvasekoitin parempi/halvempi/kestävämpi kuin tehosekoitin? En tiä. Mut tuli vaan mieleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mietin kyllä tuota sauvasekoitinta ja kyllä meiltä taitaa kaapin perältä joku sellainen löytyäkin. Oon vaan kokenut tehosekoittimet helpommaksi siltä osin, että se ei sotke ympäristöä eikä tarvitse tuskailla, riittääkö omat käsilihakset sauvasekoittimella painamiseen :D Mutta tosiaan pitää miettiä vielä, onko kannattavaa sitä uutta tehosekoitinta hankkia. Onkohan noissa laitteissa edes takuita ja jos on, niin mitkä osat niihin kuuluu...? Pitänee ottaa selvää.

      Poista