Äiti irti yössä

29.10.13

Oli tosiaan kiireinen viikonloppu.

Perjantaina meillä kävi 10-kuukautinen poika vanhempiensa kanssa kylässä. Miehen kanssa ihmeteltiin ja seurattiin sillä katseella, että Antonkin tulee olemaan sellainen samanlainen touhuilija, joka osaa jo itse leikkiä ja liikkua aktiivisesti. Mielessä kävi myös se fakta, että tämä nykyinen asunto kyllä tuntuu nyt jo ahtaalta niin mitenkähän sitten tosiaan, kun Anttu lähtee liikkumaan enemmän... Sitten melkein heti perään tuli kyläilemään miehen äiti ja sisko. Heidän lähdettyä kello olikin sitten sen verran, että piti lähteä ystävää vastaan asemalle. Ystävä oli siis tulossa tänne viikonlopuksi meidän "akkojen iltaa" varten. Perjantai-ilta meni sitten ystävän kanssa rupatellessa ja oma sisko tuli myös käymään.

Sitten tuli lauantai ja koitti meidän akkojen suunnittelema päivä. Toinen ystävä saapui paikkakunnalle päivällä ja vietimme aikaa keskustassa. Yritin edelleen löytää sitä oikeaa päällepantavaa illaksi. Olin aikaisemmin viikolla ostanut yhden mustan paidan, mutta se ei ollut aivan täydellinen kuitenkaan. Hah, täydellisyys on muutenkin ehkä liikaa vaadittu. Enkä oikein löytänyt mitään täydellistä, mutta riittävän hyvää kuitenkin. Löysin jopa kaksi paitaa ja koska niiden löytäminen on välillä hankalaa niin en jaksanut tuskailla niiden välillä vaan ostin molemmat. Voisi ehkä joskus esitellä näitä omia vaatevalintoja, koska oman vartalon muuttuminen raskauden jäljiltä on ollut aika koettelevaa ja on tosiaan hankalaa yrittää hahmottaa, millaiset vaatteet sopivat nykyiselle vartalolleni. Veikkaisin, että on muitakin äitejä, jotka ovat kamppailleet samojen asioiden kanssa.

Sitten kävimme ruokakaupassa ja ostimmekin paljon syötävää illaksi. Juomaakin varasimme, tosin itse olin ajatellut jo valmiiksi rajaavani alkujuomat maximissaan kolmeen. Ilta saapui ja alkoi laittautuminen. Hirmuista äyskäämistä oli se omalta kohdaltani, vaikka olinkin suht tyytyväinen vaatteisiini. Mutta kun liivit ahdisti, sukkahousut puristi ja kainaloista paistoi rintaliivit rumasti (tai no mustat liivit mustan paidan kanssa, mutta silti se häiritsi minua mutta no can do).

Olimme siis meillä ja miehellä oli Antonin päähoitovastuu. Pystyin siis olemaan pitkän aikaa illasta kuitenkin samassa tilassa kuin Anton, mikä oli siinä mielessä hyvä, että ainakaan ei tarvinnut ajatella, mitenkähän sillä Antonilla menee kun itse oli asiaa todistamassa.

Tätä maistettiin. Oli ihan hyvää, mutta sellaista mitä juo vähäsen vaan.


Kun sitten koitti yöelämään lähtö, niin olin yrittänyt tsempata itseäni, että se on nyt mentävä kun on asiaa suunniteltukin. Menimme sitten yökerhoon, missä usein ennen kävimme tanssimassa. Ei se enää ollut paljon mitenkään samanlaista. En ensinnäkään päässyt minkäänlaiseen humalatilaan, koska 1. en viittinyt enkä halunnut oikein juoda runsaammin ja 2. vaikka promillet ehkä nousee kehossa, niin silti ei pääse sellaiseen virtauksen tilaan, koska olo on jotenkin hallittu ja ehkä vieras. Koin olevani tutussa mutta järjettömässä ympäristössä ja tilanteessa. Huomasin usein kysyväni itseltäni, mikä tämän alkoholin nauttimisen ja yökerhoilun pointti oikein on? Toki halusin viettää aikaa ystävieni kanssa, mutta sitä voisi tehdä kotosallakin. Paikassa, jossa voi jopa puhua ilman huutamista. En osannut mennä tanssimaankaan, sillä koin itseni kömpelöksi. Tissit varsinkin olisivat liian raskaat tanssimiseen siitäkin huolimatta, että on tukevat liivit. Halusin keskittyä siihen baaritilanteeseen ja ihmisiin siellä, mutta kieltämättä odotin melko kovasti sitä, että pääsisin vain kotiin. Pääsisin pesemään meikit pois ja vaihtamaan kotivaatteet päälle ja röhnöttämään kotisohvalle.

Ja vaikka ajattelen, että ei tässä tarvitsekaan olla enää mikään baarikärpänen niin kyllä silti pieni osa minusta miettii, olenkohan nyt hirmuisen tylsä. En ole enää se minä, joka tanssii hiki pinnassa vallaten tanssilattiaa. En ole enää se spontaani minä, joka haluaa mennä tutustumaan uusiin ihmisiin baareissa kysymällä heiltä, mikä on heidän mielestään elämän tarkoitus tai jotain yhtä vähemmän vaikeaa. Minä olen nyt tämä äiti, joka ei jaksa meikata ja kulkee mielellään löysissä rennoissa vaatteissa. Minä en tunne kääntäväni enää katseita, mutta toisaalla en näe siihen niin vahvasti tarvettakaan. Mutta kuitenkin melkoinen ristiriitojen sota on sisälläni. Olin tyytyväinen elämääni ennen Antonia, mutta toki olen elämääni tyytyväinen nyt äitinäkin. En ikimaailmassa vaihtaisi elämääni entiseen takaisin, mutta oli se eri tavalla hauskaa ja jännittävää laittautua perjantaisin illanviettoon ystävien kesken. Nyt sitten, kun on Anton ja oma perhe niin kaipa tuo yöelämä tuntuu sitten merkityksettömältä enkä ole vielä aivan täysin mukautunut itseni muuttumiseen.

Mutta oli tässä yökerhoilussa paljon hyvääkin. Se opetti paljon itsestäni ja siitä, että minun ei kannata olla sitä entistä minää, jos se kerta ei tunnu minusta luontevalta. Ei pitäisi ottaa paineita siitä, että ehkä kaverit/ystävät haluaisivat, että olisin se entinen baariminä. Lisäksi, kun kävin niin sanotusti toisessa maailmassa niin huomasin kokevani suurta rakkautta lastani ja miestäni kohtaan. He tuntuvat minun kodilta.

Tosin täytyy sanoa, että haluan sen tanssivan minäni takaisin. Olen aina rakastanut tanssimista ja tanssiessa voi saavuttaa sellaista vapauden tunnetta, mitä ei löydy mistään muualta. Jostain syystä tuo on tuntunut parhaalta aina yökerhossa, kun musiikki soi kovaa ja ihmismassa tuntuu "katoavan" ympäriltä.

Tiivistetysti illan saldo oli viisi juomaa kuuden tunnin sisällä, ei yhtään tanssia, paljon ruokaa. Vaikka en erityisemmin baareilusta välittänytkään, niin olen iloinen, että järjestimme tämän tapahtuman, koska nyt en ainakaan hetkeen haikaile sitä, että olisi kiva lähteä käymään jossain yöelämässä. Nyt kun vielä osaisin olla tämän nykyisen minäni kanssa harmoniassa. Osa minusta nimittäin hiukan kadehtii sitä, että mies osaa mennä ystäviensä kanssa yössä ja tulla aamuyöllä sänkyyn sanoen "olipas kivaa". Minusta oli lähinnä kivaa tulla takaisin kotiin.

"Tällä juoman hinnalla saa aterian, ATERIAN!"

Ps: Välillä tuntuu, että nämä kirjoitukset on totaalista ajatuksen virtaa ja siksi minua hiukan harmittaa, että tekstit eivät ole kovin jäsenneltyjä kirjoituksia. Mutta koska aika on rajallista ja lähinnä kirjoitan tänne niinä aikoina, kun Anton nukkuu niin pyrin kirjoittamaan suoraan tekstiä sitä mukaa, kun sitä päästä tulee ulos. Enkä halua ottaa tämän suhteen paineita siitä, että pitäisi pyrkiä täydellisiin, hyvin hiottuihin kirjoituksiin. Mutta toivottavasti näistä saa jotain lukemisen iloa kuitenkin :)

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Yökerhot ei oo yhtään mun juttu... oon varmaan ollut koko elämäni tosi tylsä tai jtn :D Mutta mielummin oon kotona läskiruoan ja halppis holin kanssa :D haha..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen tyylillään :) Mua lähinnä yökerhot veti puoleen tanssimisen takia ja siksi välillä ärsyttikin, kun ihmiset kritisoi niitä lihatiskeinä...Toki siellä ihmiset pokailee toisiaan, mutta voi sitä muutakin tehdä. Mutta niin, eipä taida enää kulkea yökerhoilun veri suonissani eikä se sinänsä haittaakaan, koska tuo läskiruoka ja kotisohva pitää varsin tyytyväisenä.

      Poista