Nukutaan ja hymyillään

18.9.13

Kiirettä on pitänyt... Tai no, sunnuntai meni täysin löhötessä mutta maanantai ja tiistai ollaankin juostu pitkin kaupunkia. Edelleen tuolla odottaisi nuo loputkin lahjat kuvaamistaan ja pitäisi niistä nimiäisistä tarkemmin tänne sepostaa. Mutta nyt tulee taas tällainen "kirjoitanpa kuulumiset vapaalla aamuajalla"-postaus.

Täytyy kyllä kehaista, että meillä nukutaan jo hirmu hyvin. Aikaisemmin tänne kirjoittelin siitä kerrasta, kun Anton nukkui päälle kuutisen tuntia yhteen putkeen yöllä. Noh, tuonpa jälkeen hän onkin ottanut ihanan tavan nukkua joka yö tuon verran ilman heräämistä. Eilenkin hän nukahti, ja vielä ilman minkäänlaista iltaitkua, klo 23.30 ja heräiltiin miehen kanssa 5.30 hänen ääntelyyn. Anton ei siis oikein öisin edes itke vaan hän puhisee ja jalat vispaa, mikä kertoo meille hänen heränneen ja sitten nostamme hänet syömään (ja välillä myös vaipanvaihtoon). Noiden toimenpiteiden jälkeen hän nukahtaa taas uudelleen ja nukkuu yleensä kolmisen tuntia vielä lisää. Näillä kerroilla, kun olen itse onnistunut nousemaan sängystä klo 9 niin olen siis joutunut heräämään kerran yössä ja nukkumaan olen mennyt useimmiten 24-01.

Anton ei myöskään nuku enää niin paljon meidän sängyssä. Hänet on laitettu aina illalla nukkumaan omaan sänkyynsä ja kun hän kuuden maissa herää, niin mies on useimmiten vaihtanut vaipan, minkä jälkeen minä syötän hänet ja sitten nostan takaisin omaan sänkyyn. Saan kuitenkin itse(kin) nukuttua paremmin vielä sen kolme tuntia, kun saa vapaammin liikkua sängyssä eikä pikkuinen ole siinä ähertämässä unissaan. Mutta tuon klo 9 imetyksen jälkeen useimmiten annan Antonin nukkua vieressäni tai sängyssäni, jos olen itse jo noussut.

Niin ja vaipanvaihto on mielenkiintoinen juttu. Meidän Anton rauhoittuu aina hoitopöydällä. Jos hän vaikka itkisikin tai olisi levoton, niin kun hänet laskee hoitopöydälle niin hän hiljenee ja tuntuu "ottavan rennosti". En tiedä, mikä siinä on. Ehkä hän pitää vaipanvaihdosta tai siitä, että häntä näprätään? Vaikkakin toisaalla hän ei muuten erityisen paljon tunnu pitävän siitä, että hänen raajojaan kosketaan.

Tein myös toisen jännän huomion tässä yksi päivä. Mieshän tosiaan vaihtaa meillä useimmiten vaipat, mutta hän ei ollut asiaan kai kiinnittänyt samalla tavalla huomiota, joten en tiedä miten pitkään Anton on tätä tehnyt. Anton siis hymyilee joka kerta hoitopöydän vieressä oleville pöllökuville, mitkä hänelle olen askarrellut. Aina kun Antun siihen laskee ja hänen päänsä on pöllöihin päin niin hän läväyttää niille suloisen hymyn -aivan kuin pöllöt olisivat hänen vanhoja tuttujaan. Ei siis ollut yhtään hullumpi idea aikoinaan tehdä niitä pöllöjä.


Tässä kuvassa näkyykin nuo pöllöt. Tuo vasemman puoleinen on Kanye-pöllö, keskellä Pinksu ja sit Normipöllö. Ja kuvan edessä on ihana pieni kierosilmäinen alle viikon ikäinen poikani. Tuon ikäisenä silmäthän saattavat välillä olla miten sattuu, kun niiden hallinta on vielä niin hakusessa.

Toisena hymyjuttuna olen huomannut, että jos pojan puklua/sylkeä kuivaa naamalta niin, että paperilla tuputtaa ja itse tekee samalla pusuääniä niin Anton alkaa hymyillä.

Nyt Anteroinen on selkeästi vääntänyt tuolla sängyllä kakkaa, niin menenpäs vaipanvaihtohommiin ja siitä hänet ruokkimaan. Huomattavasti helpompaa tämä elämä, kun Antonille on alkanut tulemaan selkeätä rytmiä ihan itsekseen.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Ihana kuulla että teillä menee yöt hyvin! :) Kun tuntuu että aina kuulee vaan niitä kamalia valvomis-/huutojuttuja... KAIKKI vauvat eivät siis ole huonoja nukkujia.
    Ja PS. Ihana nimi pojalla!
    -Emmi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kyllä melko helppo vauva, mutta uskoisin niitä olevan useampiakin. Niistä ei vaan taideta puhua läheskään samaan malliin kuin noista vaikeimmista tapauksista. Mutta kiitollinen kyllä olen, että meidän pojalle uni maittaa :) Kiitos!

      Poista