Nimiäiset: part 2.

18.9.13

Viime sunnuntaina 14.9 oli ne virallisemmat nimiäiset sukulaisille. Paikalle saapui ihailtavan moni siitäkin huolimatta, että täytyi tulla eri paikkakunnilta. Meitä taisi olla täällä jotain 25-30 henkilöä, suurin osa minun sukulaisia.

Alkuun toivotimme kaikki tervetulleiksi ja samassa yhteydessä kerroimme pojan nimen, sen taustoja ja syitä valinnalle. Sitten kerrottiin, ketkä tulevat kummeiksi ja heille jaettiin kummitodistukset. Olin noihin kummitodistuksiin etsinyt runon, joka luettiin myös ääneen. Kävi jännä juttu, kun runoa lukiessa rupesin itkemään enkä meinannut saada sitä loppumaan. Se itku tuli vaan yllättäen ja sen jälkeen mietin sitä, kun olin lapsi ja aikuiset itkivät vastaavissa tapahtumissa... Silloin en sitä oikein ymmärtänyt, mutta nyt kyllä ymmärsin paremmin kuin hyvin.

Päädyin tai päädyimme kummitodistuksissa runoon sen takia, koska en halunnut laittaa niihin mitään sellaista tekstiä, jossa olisi erilaisia velvotteita. Minun puolestani poikani kummit saavat toteuttaa kummiuttaan juuri sillä tavalla kuin näkevät parhaaksi. Tosin tuosta valikoidusta runostakin tuli miehen kanssa väittelyä, kun miehen mukaan runon keijukaiset ja haltiattaret olivat sopimattomia epätotuudenmukaisuudessaan. "Se on runo eli siis kaunokirjallisuutta", yritin miehelle toitottaa. Mutta niin, koska loppupeleissä se ei miestä niin kauheasti vaivannut niin omatoimisesti sitten laitoin sen runon kuitenkin. Niin ja hiukan muokkasin tuota runoa, mutta muuten se on kopioitu vaan jostain netin syövereistä. Tässä on nuo kummitodistukset, mitkä koneella väkersin:

Tämä tuli meidän molempien pikkuveljelle.

Ja tämä minun isosiskolle ja miehen pikkusiskolle.

Noiden puheiden ihmiset ottivat perinteisesti valokuvia pojan kera ja sitten keskityttiin lähinnä vaan kahvitteluun ja syömiseen. Tarjolla meillä oli vadelmatäytekakku, lohivoileipäkakku, suklaakakku, kaksi kuivakakkua, cocktailpiirakoita + munavoita, vähän karkkeja ja keksejä. Ja tietenkin kahvia, teetä sekä limpparia ja kivennäisvettä. Oli ainakin riittävästi tarjoiltavaa ja söinkin sitten seuraavana aamuna täytekakkua aamupalaksi.

Tarjoiluja.

Mums. Kakut ovat tehneet kauppansa.

Pojan kakkukoriste, joka oli suklaakakun päällä.
Niin ja pojallahan oli päällään asukokonaisuus, jonka mummoni hänelle osti silloin, kun poika oli vielä mahassa. Tältä meidän ihanuus näytti:


Mutta koska oli melko kuuma päivä, niin melko pikaiseen pojalta lähti liivi ja sukat. Suurimman osan nimiäisistä hän viettikin aikansa näin:


Oli tosiaan ihana päivä ja oli todella mukava nähdä niitä sukulaisia, joita näkee harvemmin kun välimatkaa on sen verran paljon. Paljon sai Anton kehuja ja hänen kokonsa puhutti taas. On se kuulema niin pulleaposkinen ja vanttera vauva.

Ps: Nyt lähtee tämä äiti käymään polkupyörällä keskustassa (koska Tiimari meni konkurssiin ja täytynee käydä katsomassa, löytyykö sieltä aarteita). Ja huomenna onkin aamulla jälkitarkastus.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Ihan mahtavat kummitodistukset! :D Meillä ylihuomenna nimiäiset ja äskön tajusin ettei kummeille ole todistuksia! Saanko lainata ideaa?

    VastaaPoista