Henkilö blogin takana

29.9.13



Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen jo aikoja sitten, Antonkin oli vielä vatsassa tuolloin. Silloin kirjoitin näin:
"Ulkona sataa vaan koko ajan vettä ja koska mitkään jalkaani mahtuvat kengät eivät ole yhtään vettä kestävät, niin koen olevani nyt vankina täällä sisätiloissa. Äsken oli satamatta ja ehdinkin jo harkita, lähtisinkö nyt taapertelemaan keskustan postiin mutta uusi sadekuuro teki päätöksen helpoksi -huomenna uusi yritys.

Sen sijaan naputtelen tänne satunnaisia asioita itsestäni. Kuka on tämä ihminen raskauspalleromahan takana?"

Noh, Anton on ollut taas niin pitkään päiväunilla, että tässähän meinaa ihan tylsyys iskeä. Näinpä päädyinkin taas tämän kirjoituksen pariin. Nähtäväksi jää, saanko tätä edelleenkään julkaistua.

- Nimeni alkaa H:lla. Yllätys, yllätys.
- Olen huikeat 149cm pitkä.
- Ikää löytyy yksi neljännesosa sadasta.
- Opiskelen yliopistossa pääaineenani filosofiaa ja alustava suunnitelma olisi valmistua ensi vuoden keväällä yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Meinaan aina välillä unohtaa, että onhan minulla jo yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinto suoritettuna.
- Graduni käsittelee taiteen ja moraalin suhdetta; onko ne kytköksissä toisiinsa vai ei? Voiko taide olla moraalista?
- Useat kysyvät minulta, mitä töitä aion sitten tehdä valmistumisen jälkeen. En osaa tarjota muuta vastausta kuin: "En tiedä, on hankala nimetä jotain ammattititteleitä, koska niitä on paljon muitakin kuin näkyviä opettajia, poliiseja jne. Kyllä minä varmasti jotain päädyn tekemään, mutta en tiedä mitä se on."
- Inhoan ötököitä, erityisesti kuhisevia ja kipittäviä. Jo niiden ajattelu saa kehon kutisemaan.
- Inhoan myös sitä tunnetta jalkapohjissa, kun käy suihkussa ja sitten lattialle on räiskynyt vettä, mikä suihkun aikana on tietenkin ehtinyt kylmettyä. Sen takia kävelenkin vessassa aina suihkun jälkeen jalkapöydän sivuilla.
- Näin viime yönä unta, jossa heitin todella hyvää läppää. Niin ja toisessa unessani mieheni otti minusta alastonkuvia. En tiedä, miksi tämä tuli nyt mieleeni mutta jaoinpas sen sitten teidänkin kanssa.
- Olen siinä mielessä ainakin stereotyyppinen nainen, että rakastan shoppailua. Välillä mietin, voisinkohan koskaan oikeastaan kyllästyä siihen. Mutta onneksi makuni ei ole kovin kallis, tosin ei voisikaan olla meidän taloudessa.
- Ylläolevan takia olen myös iloinen, että minulla on lapsi ja mies. Nykyään voi ihan syystä tutkia lasten- ja miestenosastot. Mies onkin antanut minulle täydet vapaudet pukea hänet ja lapsemme, koska hän luottaa makuuni.
- Tykkään myös todella paljon joulusta, koska silloin saa käyttää luovuutta keksiessään ihmisille lahjoja. Tosin melkein joka vuosi ylitän oman budjettini, koska olen liikaa halunnut toteuttaa lahjavisioitani. Mutta on niin kivaa antaa ihmisille lahjoja!
- Olin nuorempana huumorintajultani todella kaksimielinen, olen yhä edelleen mutta vähemmässä määrin. Nykyään huumorintaju on mennyt enemmänkin mustan huumorin puolelle.
- Huumorista tulikin mieleeni eilinen, kun nauroin yksinäni suihkussa. Ai miksikö? Tuli mieleen niinkin hyvä juttu, että kirjottaisin tänne oman kirjoituksen ihonhoitotuotteistani. Kirjoitus menisi jotakuinkin näin: Alussa olisi valokuva yhdestä Neutrogenan purkista ja sen ohessa teksti "Tällä pesen kasvoni." Siinä se. Ehkä hiukan tyhmä juttu, mutta silti se nauratti minua kovasti.
- Olen käynyt Pariisissa, Lontoossa, Amsterdamissa, Teneriffalla, Turkissa, Ruotsissa, Rhodoksella. Palaisin mieluiten takaisin Lontooseen. Aivan ihana paikka.
- Niin ja Lontoossa ja Amsterdamissa kävin osittain Madonnan takia. Olen ollut hänen fanityttö 12-vuotiaasta saakka. Kovin moni ei "Madonnan ikäisiä" poptähtiä tuossa iässä ihaillut ja jouduinkin usein tilanteisiin, missä väiteltiin hänen iästään ja mikä on hänen ikäiselleen sopivaa.
- Olen muutenkin jostain syystä aina ihaillut vanhempia naisia. Meryl Streep ja Helen Mirren on kanssa ihania persoonia ja lahjakkuuksia.
- On hiukan pelottavaa kertoa ihailevansa jotain, koska siinä tavallaan laittaa itsensäkin tulilinjalle. Jos joku ei esimerkiksi pidä Madonnasta, niin se saattaa osittain tuntua siltä kuin ei tykkäisi minusta... Mutta jokainen tavallaan. Ja olen kyllä jossain määrin kasvanut ulos noista fanitusajoista, että enää sitä ei ota niin henkilökohtaisesti.
- En ehkä voisi ikinä olla kasvissyöjä. Totuus vain on, että pidän liikaa lihasta ja kai jossain määrin tiedän sen olevan huono syy. Olen kyllä monelle kasvikselle/hedelmälle myös allerginen, mutta aina löytyisi vaihtoehtoja, jos riittävästi tahtoisi asioita muuttaa. Samassa ehkä hiukan ärsyttää se, että nykymaailmasta on tullut sellainen, että lihansyöjänä kokee pientä häpeää siitä.
- Useat ihmiset, jotka eivät ole yliopistossa puhuvat minulle siitä, miten yliopistossa on varmaan rankkaa. En ole koskaan kokenut asiaa niin. Itseasiassa yliopistossa on mielestäni melko tylsää ja liian vähän haasteita. Siellä ei saa oikein minkäänlaista palautetta töistään ja nyt viisi vuotta siellä opiskelleena voin sanoa, että yksi vuosi lukiossa oli jo paljon inspiroivampaa ja opettavaisempaa kuin nämä vuodet yliopistossa.
- Tämän sanottuani joudun kuitenkin toteamaan, että en aio tutkintoani jättää keskenkään. Yritän palailla gradun ääreen ensi viikolla. Ei yhtään huvittaisi.
- Tästä kirjoituksesta on tullut todella satunnaisten asioiden kokonaisuus.

Taidankin päättää tämän tähän, vaikka Anton nukkuu edelleen. Eilenkin hän veteli kolmen tunnin päiväunet. Jos jokin tietty asia kiinnostaa, niin kysy, niin (todennäköisesti) vastaan.

You Might Also Like

0 kommenttia